HATANPÄÄN ARBORETUM

Maanantaina olisi sään puolesta voinut syyskuun lopun sijaan olla kesä- tai heinäkuu ja niinpä siirsin velvollisuudet myöhemmälle suunnatakseni Hatanpään arboretumiin. Olin nähnyt paikasta jonkin verran kuvia -ensimmäiset taisivat osua silmiini jo pari vuotta takaperin. Siitä lähtien kun tänne Tampereelle päädyin, arboretum onkin ollut mun paikkoja, joissa täytyy käydä -listan kärkipäässä. Eikä suotta! Niin kuin oon jo aiemminkin maininnut, tykkään todella paljon tällaisista paikoista, joissa yhdistyvät luonto, arkkitehtuuri, historia sekä valokuvausmahdollisuudet. Hatanpään arboretum ei ollut poikkeus sääntöön, vaan se(kin) vei palan sydämestäni!

Tällä kertaa en ehtinyt paikan päällä kierrellä kovin kauaa, mutta jääpähän sitten nähtävää vielä myöhemmäksikin, tulen nimittäin varmasti suuntaamaan tänne vielä kerran jos toisenkin. Asukuvatkin saisivat tässä paikassa upean miljöön -ehkä sitäkin pitäisi siis joskus testata kunhan sattuu olemaan vain kuvaaja saatavilla ;) Asiasta toiseen: kerrankin mä sain jotain postausta ulos parin päivän sisällä tapahtumahetkestä, ihmeiden aika ei oo ohi! Jotenkin kummasti aina vaan käy silleen, että ne kuvat jää pölyttymään kameran muistikortille ja joskus viikon päästä aikaisintaan huomaa edes siirtää ne koneelle odottamaan käsittelyä, puhumattakaan itse tekstistä ja siitä mikä kaikki voi keskeyttää sen rauhallisen bloggailuhetken...

Täältä lähtee n-y-t NYT superiso suositus tälle mestalle, käy ihmeessä paikan päällä ihailemassa jos vain joskus eksyt Tampereelle. Arboretum siis sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä keskustasta Pyhäjärven rannalla; mutta jos kävelylenkki ei nappaa, bussillakin tietysti pääsee. Kuka aikoo laittaa mun vinkin toteutukseen? 💜: Jenny

LUKUSUOSITUS X 3

Ehdin kesän aikana lukea useita kirjoja ja siksi ajattelinkin tämän postaukseen myötä heittää teille muutamat kirjasuositukset! Tän postauksen julkaisu on venynyt ainakin kuukaudella, mutta onneksi nää on näitä juttuja, jotka ei ns. vanhene... Liikojen juonipaljastusten välttämiseksi kerroin kustakin kirjasta omin sanoin ja pyrkien siihen, että kirja tarjoaa kuvauksesta huolimatta yllätyksiä. Näitä kaikkia yhdistää se, etteivät nämä ole sitä kevyintä mahdollista luettavaa vaan aiheita löytyy sodasta ja kuolemasta syöpään. Kuitenkin just sen takia nämä kirjat ovat niin mukaansatempaavia, ajattelemaan laittavia ja koskettavia.

LEIJAPOIKA - Khaled Hosseini

tähtiä: 5/5
sivumäärä: 432

lainaus: "Sinun vuoksesi vaikka tuhat kertaa."
lyhyesti juonesta: Amir ja Hassan ovat hyvin erilaiset ja erilaisessa asemassa olevat pojat, mutta silti ainakin jollain tasolla ystävät. Erään kerran Amir tekee virheen, joka painaa häntä vuosikausia. Leijapoika on kuvaus Afganistanista, Talibanista, pakolaisuudesta, valinnoista, uskollisuudesta ja pelosta. 

TÄHTIIN KIRJOITETTU VIRHE - John Green

tähtiä: 4/5

sivumäärä: 340

lainaus: "En ole matemaatikko, mutta tiedän että nollan ja ykkösen välissä on ääretön määrä lukuja. 0,1 ja 0,12 ja 0,112 ja ääretön määrä muita. Nollan ja kakkosen välissä on tietysti isompi äärettömyys lukuja samoin kuin nollan ja miljoonan välissä. Jotkut äärettömyydet ovat isompia kuin toiset."

lyhyesti juonesta: 16- ja 17-vuotiaat Hazel ja Augustus rakastuvat toisiinsa palavasti. Tavallinen rakkaustarina ei kuitenkaan ole, sillä sitä varjostaa syöpä. Hazel tutustuttaa Augustuksen lempikirjaansa Viistoa valoa ja nuoren parin elämän päätavoitteeksi muodostuu pian Amsterdamin matka ja Viiston valon kirjoittajan van Houtenin tapaaminen. Mikään ei ole koskaan varmaa syövän kanssa, mutta matka järjestyy kuin järjestyykin. Lopulta tärkeintä ovat sanat ja muistot.

KAIKKI SE VALO JOTA EMME NÄE - Anthony Doerr

tähtiä: 5/5

sivumäärä: 544

lainaus: "Toukokuun 1944 viimeiset päivät Saint-Malossa tuntuvat Marie-Lauresta samanlaisilta kuin toukokuun viimeiset päivät vuonna 1940 Pariisissa: suunnattoman suurilta ja täyteläisiltä ja vahvantuoksuisilta. Kuin jokainen elävä olento pyrkisi kiireesti saamaan jonkinlaista jalansijaa ennen kuin tuho saapuu. Ilma matkalla madame Ruellen leipomoon tuoksuu myrtiltä ja magnolialta ja rautayrtiltä, vistariaköynnökset ovat rävähtäneet kukkaan, joka paikassa riippuu kukintojen kaariportteja ja seinämiä ja verhontapaisia.

  Hän laskee sadevesiviemärit; kun hän on kahdennenkymmenennenensimmäisen kohdalla, hän ohittaa lihakaupan ja kuulee letkun loiskuttavan vettä laatoille; kahdennenkymmenennenviidennen kohdalla hän on leipomon edessä. Hän panee tiskille säännöstelykupongin. "Yksi tavallinen leipä, kiitos."
lyhyesti juonesta: 2. maailmansota on syttymässä. Sokea Marie-Laure elää isänsä, luonnontieteellisen museon lukkosepän, kanssa Pariisissa. Saksalainen Werner asuu siskonsa Jutan kanssa orpokodissa Zollvereinissä. Kun sota syttyy, Marie-Laure ja hänen isänsä pakenevat Saint-Malon merenrantakaupunkiin. Werner puolestaan ajautuu ilmiömäisten matemaattisten kykyjensä johdosta SS-yksikön kadettikoulutukseen. Nämä kaksi erilaista polkua kohtaavat lopulta radioaaltojen, sodan ja erään mittaamattoman arvokkaan ja mahdollisesti kirotun jalokiven voimasta.

Tähtiin kirjoitettu virhe taitaakin olla monille tuttu, mutta entäs nämä muut kaksi? Jos ootte lukeneet jonkun näistä niin kertokaa ihmeessä mitä mieltä olitte! 💜: Jenny

MUN ASUNTO NYT

Täältä tulee eräs paljon toivottu postaus, sillä esittelen vihdoin mun ihanan yksiön! Keskeneräistähän täällä vielä on, sillä esimerkiksi verhot ja matto/matot puuttuvat, mutta ei anneta sen haitata. Voin sitten vaikka tehdä vielä päivitetyn version tästä postauksesta kun sisustus alkaa olla enemmän kunnossa. Ennen itse asiaan siirtymistä pahoittelut vielä siitä, että nää kuvat ei ole nyt ihan siinä parhaimmassa valotuksessa otettu! Halusin kuitenkin tän postauksen julkaista mahdollisimman pian niin päätin että kai nää kelpaa ;) Ekassa kuvassa näkyy aika hyvin se yleisilme, miltä täällä tällä hetkellä näyttää. Kuva on siis otettu oven suunnasta ja ovesta kun tulee sisään niin vasemmalle puolelle jää muutamat kaapit, joita sit seuraa tuo sohva ja keittiönurkkaus. Ovelta katsottuna oikeaa puolta hallitsee kirjoituspöytä, josta nurkkaa kohti edetessä löytyy vielä kaksi pienempää lipastoa ja tv-taso. Näiden jälkeen seinustalla tulee vastaan ruokapöytä tuoleineen, tilanjakajana ja säilytystilana toimiva isompi lipasto ja sen takana sänky.

Tämä oli siis eka asunto, jota silloin etsintävaiheessa käytiin oikein paikan päällä katsomassa ja tää nappasi sen verran paljon, että vuokrasoppari tuli kirjoitettua aika nopealla tahdilla -muitakin halukkaita kun oli jo valmiina tätä kämppää kärkkymässä. Yksiöksi mun asunto on iso, sillä neliöitä löytyy 35! Alue, jolla asustelen on myös superjees; hyvät kulkuyhteydet, rauhallisuus ja ylipäänsä kiva ympäristö luovat hyvän combon. Mä viihdyn täällä todella ja kunhan vielä muutamat jutut löytää paikkansa ja saa esim.  ne verhot tohon ikkunaan, niin hyvä tulee ❤

Miltä mun asunto näyttää teidän silmiin? Entä kiinnostaisiko teitä sisustus/asuntojutut jatkossakin? 💜: Jenny

YLIOPISTOKUULUMISIA

Yliopisto on nyt ehtinyt toden teolla alkaa. Näiden kuluneiden päivien aikana oon mm. nauttinut alle kolmen euron lounaista, etsinyt luentosaleja, ollut pihalla kurssivalintoineni, yhdistellyt mielessäni kymmeniä nimiä ja kasvoja toisiinsa, tutustunut Harkkariin (harjoitustoimitus) ja tietysti mahtaviin opiskelijakavereihini. Oon myös pelaillut lautapelejä kanssavostokkien kera, kokenut fuksibileet ja fuksiaiset, nukkunut liian vähän, sairastanut tän syksyn ekan (ja toivottavasti vikan) flunssan, tehnyt pikavisiitin Pyynikinharjulle ja vaikka mitä muuta. Tiivistetysti voisin todeta, että mulla on ollut ihan superhauskaa ja nautin tästä yhteishengestä, joka täällä vallitsee. Odotan innolla niitä kursseja, jotka mulla ei vielä oo alkanut (paitsi ehkä niitä tietotekniikkataitoja) ja mä oon niiiin päässyt oikeeseen paikkaan opiskelemaan! Palaillaan taas,💜: Jenny 

BT - 5 YLPEYDENAIHETTANI

Moni voi varmasti samaistua siihen, ettei kovin usein tule mietittyä omia vahvuuksia. Itsellä ainakin huomio kiinnittyy paljon helpommin niihin juttuihin, joissa yritän kehittyä paremmaksi ja niihin joita en vain hallitse. Samaten mulla esiintyy sitä, etten osaa aina olla ylpeä omista saavutuksistani. Ajattelen helposti vaan jotain "no mulla oli hyvä tuuri" tai "en mä nyt niin ihmeellisesti osaa asiaa x", tajuutte varmaan pointin. Nyt kuitenkin pääsin treenaamaan tämän tän kertaisen tiimipostauksen muodossa itseni kehumista, sillä päätettiin kukin kertoa 5 saavutusta/asiaa, joista ollaan ylpeitä omalla kohdallamme. Olen siis ylpeä siitä, että...

olen hyvä ystävä. Mä en levittele huhuja kenestäkään ja jos mulle kertoo jotain luottamuksellista, niin se oikeesti jää vain mun tietoon. Mä oon todella usein se, ketä laittelee niitä viestejä et lähettäiskö kuvailemaan paikkaan x, mentäiskö sinne tai tänne tai tulisitko meille ens viikolla. Mä myös kehun ja tsemppaan ihmisiä, jotka mun mielestä sen ansaitsee!

pääsin opiskelemaan viestintää&journalistiikkaa Tampereen yliopistoon. Tämä on sellainen saavutus, josta mä tosiaan olen ylpeä. Juuri se ala jolle mä halusin, eikä ollut helppoa. Mutta mä tein sen! Sadat pääsykokeisiin lukiessa käytetyt tunnit eivät tosiaan menneet hukkaan.

en anna muiden mielipiteiden vaikuttaa (enää) liikaa tekemisiini. Mä en ole niitä tyyppejä, jotka poistavat ig-kuvan jos siihen ei tule tarpeeksi tykkäyksiä. Voin nykyään hyvin mennä johonkin keikalle tai tapahtumaan vaikka mulla ei olisi seuraa: minähän sinne haluan mennä ja olisi tyhmää jättää jotain hienoa kokematta vain siksi ettei ole kaveria joka kokisi sen mun kanssa. Jos joku nykyään käyttäytyy mua kohtaan inhottavasti, todellakin jätän hänet omaan arvoonsa -oon oppinut olemaan itseni ystävä.

osaan soittaa pianoa ja siitä, että se harrastus on kulkenut mukana jo kymmenen vuotta. Mun rakkaus pianon soittamiseen on säilynyt kaikki nämä vuodet ja harjoittelen suurella innolla aina uusia biisejä ja juttuja tän soittimen parissa. Saa nähdä miten nyt tulen selviytymään kun mahdollisuus soittaa pianoa onkin vaan viikonloppuisin...

mulla on pitkät ja hyväkuntoiset hiukset. En oo koskaan värjännyt mun hiuksia yksinkertaisesti sen takia, että tykkään mun omasta väristä niin paljon. Ja onhan se nyt helppoa kun ei tarvii murehtia juurikasvusta ja kalliista värjäysoperaatioista! Plussana tietysti se, että ilman värjäämistä ja värinpoistoja hiukset pysyvät helpommin hyväkuntoisina. En myöskään lämpökäsittele mun hiuksia kuin silloin tällöin, joten ne pysyvät aika pienellä hoidolla kauniina.

Jottei tää postaus mene ihan vaan siihen että kehun itseäni, niin kertokaahan tekin vaikka edes yksi juttu, josta ootte ylpeitä itsessänne/omassa elämässänne! Ja muistakaahan myös käydä tsekkaamassa muiden tyttöjen ylpeydenaiheet tämän päivän aikana ilmestyvistä postauksista: / Anniina / Heli / Krista / Sini / 💜: Jenny