Tämä postaus on ollut mulla mietinnässä jo lähemmäs kuukauden. Mulla on ollut fiilis, että haluan oikeasti kertoa meneillään olevista jutuista. Mutta miten kertoa sopivasti? Niin, että te tiedätte mitä on meneillään? Mutta niin, etten kerro mitään mitä tämän jutun toinen osapuoli ei välttämättä haluaisi minun kertovan? Miten kertoa tämä niin, että kuitenkin saisin tätä juttua enemmän pois sydämeltä ja voisin kertoa niin rehellisesti tästä kuin mahdollista on julkisesti kertoa? Tällaisia kysymyksiä mä olen päässäni pyöritellyt ja tämä postaus on viikko toisensa jälkeen jäänyt odottamaan julkaisua ja hiomista. Koska tämä juttu on ollut mielessä lähes päivittäin viimeisten parin kuukauden ajan, mä päätin vihdoin lakata pohtimasta kerronko mä tämän hyvin vai vähemmän hyvin ja vain kertoa.
Tilanne on tällä hetkellä se, että mä muutan käytännössä takaisin kotikotiin Poriin vielä noin puoleksi vuodeksi. Ja sen jälkeen, loppukesästä 2017, mä muutan Tampereelle uudelleen. Mutta silloin en kämppiksen kanssa vaan yksin. Tähän tilanteeseen johti monta asiaa ja lopputulema on se, että mä uskon olevani onnellisempi asuessani yksin. Mä olen käsitellyt tätä asiaa jo melko pitkään ja tulee varmaankin kestämään vielä kuukausia ennen kuin voin sanoa päässeeni tästä kokonaan niin sanotusti yli. Mutta mä uskon silti, että tämä oli sen arvoinen päätös.
Toivon, että te kunnioitatte mua sen verran ettette kysele enempää, sillä enempää mä en voi kertoa täällä. Tähän asiaan liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin vain tuo "pelkkä" muutto, joten siksi se on vaivannut mua niin paljon. Tämä on myös osittain syynä siihen, miksi marraskuu on ollut hiljaisempi täällä blogissa. Mulla on nyt valtavan helpottunut fiilis, kun olen saanut tämän jutun teillekin kerrottua ja seuraavalla kerralla luvassa onkin sitten vähän iloisempia juttuja. Kivaa keskiviikkoiltaa teille, jotka tämän vielä tänään luette! ♥: Jenny
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa enemmän kuin uskotkaan <3 Muistathan kuitenkin pysyä asiallisena!